tiistai 29. huhtikuuta 2014

Synnytyskertomus

Pieni Lauramme päättikin hätähousuna saapua jo huhtikuussa.
24.4 epäilin jo päivällä päikkäreiden jälkeen,että lapsivettä on holahtanut siteeseen. Asiaa oli vaikea arvioida, kun sunnuntai-illasta lähtien oli tullut veristä vuotoa. Illalla ulkoilun jälkeen side oli taas märkä.
Laitoin yöksi uuden. Joskus puoli yhden aikaan heräsin, kun housuni olivat märät, ja tunsin nestettä valuvan lisää. Sitten ei ollut epäilystäkään asiasta, kyllä se lapsivettä oli.



Pian alkoivat supistukset, jotka tuntuivat pääosin selän puolella. Keräsin tavaroita ja laitoin vaatetta päälle. Esikoinen pääsi kummien luokse hoitoon, ja äitini lupasi hakea hänet yövuoron jälkeen luokseen.
Ensin pääsin käyrälle, ja sitten sain akuneulat alaselkääni. Ne auttoivat todella hyvin kipuun, tuoden lämmöntunteen alaselkään. Menin osastolle odottelemaan tiheämpä supistuksia. Näytti jo lupaavalta,että yöllä synnytetään, mutta särkylääkkeiden jälkeen supistukset alkoivat laantua. Mies lähti kotiin nukkumaan, jotta olisi virkeänä synnytyssaliin mentäessä.

Minä sain nukuttuakin pari tuntia. Aamupäivällä Allu ja mies tulivat osastolle moikkaamaan piispamunkkien kera. Siellä päiväsalissa herkuteltiin ja leikittiin. Käytiin myös pieni kävely sairaalan ympäristössä. Heidän lähdettyä kotiin kävin kanttiinista ostamassa vauva-lehden ja vähän namia.
Vähän herkkuja ennen suurta uurastusta:) 


Päivällä tuli välillä kovempia supistuksia, mutta ei yhtä kivuliaita kuin yöllä. Sain taas tunnin iltapäivällä torkuttua. Katsoin pari jaksoa drop dead divaa iPadilta, söin päivällistä ja kävelin käytävällä ja myös pienen matkan ulkosalla. Illalla otin lämpöpussin alavatsalle ja olin Jumppapallon päällä myös yöllä. Välillä sain oltua sängyssä, mutta kahdesta eteenpäin olin päiväsalissa pallon päällä. Juttelin erään naisen kanssa pitkän tovin, joka oli saanut kaksoset hiljattain ja he olivat silloin keskolassa.

Joskus neljän aikoihin supistukset alkoivat olla todella kivuliaita, ja kätilö teki osastolla sisätutkimuksen.
Tilanne oli alkanut edistymään, ja sain siirtyä synnärille.
Soitin miehen paikalle ja mummu meni Allun kanssa meille jatkamaan unia.
Arvioisin, että puoli viiden aikaan siirryttiin synnärille. 
Ensin otin ilokaasua, sitten menin kuumaan suihkuun. Olin Jumppapallon päällä, välillä kävelin ja nojauduin mieheen supistusten tullessa ja hengittelemään ilokaasua. 
Pidin siitä taukoa, kun tuntui, että siitä tuli hieman hutera olo.
Joskun seitsemän aikoihin olo oli todella kivulias, ja silti tilanne ei ollut paljon edistynyt. Sisätutkimuksen yhteydessä puhkaistaan vielä sikiökalvo, sillä vesi oli ilmeisesti tullut jostakin ylempää.
Aloin oksentaa kovien supistusten tullessa ja minua pyörrytti. Siirryin sängylle, ja uusi ,vuoroon tullut kätilö opiskelijan kanssa ehdotti epiduraalia, jos veisi pahan olon pois. Ensin ajattelin, että en ottaisi epiduraalia. Esikoisen synnytyksessä se hidasti kovasti prosessia ja jouduttiin laittamaan oksitosiinitippa täysillä tiputtamaan. Ne supparit olivat erilaisia ja kivuliaampia, ja pussauskoppiin meinannut onnistua synnytyksen jälkeen. No, nyt ajattelin kuitenkin että kokeillaan.

Tällä kertaa Sen laittaminen oli vaan todella vaikeaa, kun oli niin kovia supistuksia, että kyljellään olo olo lähes mahdotonta, ja vielä selkä kaarella. Lopulta onnistuttiin niin, että olin istumassa ja nojasin mieheeni.se vei oksettavan olon pois ja vatsa ei enää rampannut samalla lailla, tärisytti ja alapäässä tuntui voimakasta kipua, ja tunsin, kuinka vauva laskeutui alaspäin.

Noin tunti epiduraalin laiton jälkeen tuli todella kova kakkahätä, valittiinkin sitä hoitajille.
Menin vessaan, eikä sieltä oikein mitään. Ihan kauhea olo ja vaan paheni. Kokeilin itse alapäätä, että tuntuuko siellä jotakin, ja vauvan pää siellä oli tulossa. Se ei siis hidastanut, sillä noin puolessa tunnissa olin avautunut kuudesta kymmeneen senttiin.

Sitten takasin huoneeseen ja opiskelija onneksi ehti jo melkein heti paikalle, kätilö tuli vähän perässä.
Ponnistusvaihe sujuikin melko nopeasti, ja lopulta ponnistin sängyllä kontallani. Tyttömme syntyi maailmaan 26.4 klo 9.44, raskausviikkoja hätähousulla 36+3, pituutta 49cm ja painoa 3400 g, päänympärys 34,5cm.


Jälkeiset syntyivät pian, ja sain pikku Lauran rinnalle paidan sisään. Huoneessa olimmekin parisen tuntia, ja sain ruokaa. Olikin kiljuva nälkä!
Sitten siirryttiin osastolle. 

Mummu toi Allun sairaalalle katsomaan uutta siskoa. Todella hienosti Allu oli vauvan kanssa, silitti ja pussasi. Piti myös varovasti iskän kanssa sylkyssä :) Toki hän on hieman otettu, kun äiti ollut yötä päivää poissa pari päivää, mutta hienosti olivat iskän kanssa pärjänneet.
Tässä ihana kuva sisaruksista.


Osastolla tutustuttiin toisiimme Lauran kanssa, nukuttiin yhdessä muutama tunti, välillä valvottiin, ja välillä vierustoverin vauva itki kun meillä olisi ollut rauhallista, tai kuului muita osaston ääniä. Olen itse todella herkkäuninen.Liinankin kyytiin pikkuneiti pääsi, ja nukkui ensi kyydissä parisen tuntia :) Valitsin mukaan käytettynä ostetun beigen hug a bub-trikooliinan. Se on mukavan vaatemainen, ja tykkään käyttää trikoista liinaa ihan pienen kanssa.


Valitettavan monta kertaa Lauraa jouduttiin pistämään kantapäähän. Otettiin tutkimusnäytteet, monta kertaa verensokeri. Sokeriarvot olivat muistaakseni 2.7, 3.0, 3,3 ensimmäisenä vuorokautena. 2 vuorokauden arvo oli 2,4 ja sen olisi pitänyt olla kuulemma 2,6 tai yli. Ja sen jälkeen piti olla kolme hyvää arvoa. Keltaisusarvo oli onneksi laskusuuntaan(eikä lukemat olleet aluksikaan korkeita) että se ei estänyt kotiinpääsyä.No vielä ei ollut maito kunnolla noussut, viimeksikin nousi kolmantena päivänä. Kyllä pieniä määriä tuli, mutta kyllä se siitä kun maito nousee. Annettiin 25 ml lisämaitoa. Sen jälkeen Laura tuli vielä rinnalle. Seuraava arvo 3,6, sitten taisi olla 3,1 ja 3,1.

Illalla pääsimme siis kotiin! Allu ja mies tulivat meitä hakemaan. Puettiin Lauralle 
Imsen flanellette ja Mion kuori, kappahlin raidallinen body ja valkoiset housut, raidalliset sukat. Päälle mummun tekemä vaaleanpuna-valkoinen puuvillahaalari, joka oli hieman reilu. Mutta menee sopivasti kevätkelien ajan, kun kasvu on pikkuisilla yleensä kovaa. Päähän hän sai vielä ihanan myssyn :)

Arvasin, että hän voi syntyä aiemmin, mutta epäilin toukokuun ekaa viikkoa. Toki kun tuota vuotoa oli jo useamman päivän niin enteili jotakin tapahtuvan.
Nyt meillä on siis prinsessa kotona <3








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on arvokas :)
Sinun ei tarvitse syöttää sanavarmennetta.